Jaavan päivä

00.01 Hyökkäys ihmisen varpaisiin
00.02 Hyökkäys ihmisen silmäripsiin
00.03 Painiottelu siskojen kanssa ihmisen mahan päällä
00.15-00.16 Lepoa
00.17 Tavaroiden tiputtelua yöpöydältä
00.18 Seuraamista, miten ihminen kerää peittonsa ja tyynynsä ja siirtyy sohvalle
00.19 Juoksua ihmisen perässä
01.30 Pieni yöpala ja kiipeilypuuhun kapuaminen, josta ei pääse alas. Surkeaa naukumista.
02.01 Surkea naukuminen tuottaa tuloksen ja ihminen tulee pelastamaan pulasta
02.05. Ihmisen kainaloon käpertyminen ja kehräystä
04.30 Nälkä. Kaamea nälkä.
6.15 Pyykkien tiputtelua narulta
6.20 Tarkastelua, miten ihminen ripustaa pyykit uudestaan
6.21 Pyykkien tiputtelua narulta
6.59 Flyygelin sisään aamupäiväunosille
7.15 Rakettina ampaisua flyygelin sisältä, koska ihminen alkoi soittaa
9.09 Isoäidin kanssa hippaa
9.30 Painia, vaanimista ja tappelua
10.44 Äiti imettää hetken. Sitten tissit karkaavat. Surkeaa naukumista.
11.24. Ankaraa taistelua kissojen perinteisen vihollisen, kengännauhan kanssa.
11.36. Nauha antautuu
11.55-15.20. Päivälepo
15.21. Kyljen kääntäminen
15.22-19.49 Iltalepo
19.50 RUOKAA! Ja heti!
20.00-23.55 Päätöntä riehumista

 Reikiä nolla. Jaavan purukalusto.

 Hei, mistä tuo musta kissa tuohon ilmestyi?

 Nomi taistelee urheasti ja hellittämättä tonttulakin kanssa.

 Vai onko se sittenkin haitari?

 Suureksi tekeytymisessä on kilon painoisella vielä haastetta.

 Laura-Leenan pehmoiseen kylkeen on kiva käpertyä sen jälkeen, kun on haukannut sitä korvasta.

 Isabelle ja Jaava

Annabella nappaa nopean, pitkäpyrstöisen kolibrin.

 Jos Vilin hännällä leikkii...

 ...käy näin.

 Jaava unelmoi. Valtavasta kilisevästä hiirestä? Sukasta, joka ei koskaan lakkaa heilumasta?

 Martta näyttää, miten huopakaloja metsästetään.

 Nomi lepäilee. Martta on vähän lyhentänyt Nomin viiksiä.

 Jura kuvittelee olevansa isäntä talossa.

Jaava tarkastelee tulevan emäntänsä linssivalintaa ja kameran säätöjä.

Martalla ja Nekolla on välit poikki. Martta, synnyttänyt naaras, on päättänyt kohota arvojärjestyksessä, ja ajaa Nekoa takaa hurjasti ulisten ja häntä pörhöllä kuin kasariuutisankkurin permanentti. Pennut piiloutuvat sohvan alle, kun vaari ja äiti tappelevat. Siis suomalainen juhannus?

Lattian harjaaminen ja moppaaminen on kiinnostava tehtävä kissanpentutaloudessa; jokaisen harjanvedon perässä juoksee viisi innostunutta takaa-ajajaa. Pentuja leimaa yleensäkin innostus. Jokaisen nurkan takana odottaa jokin mahtava yllätys, jokainen paperinpala ja roska on luotu leikittäväksi ja pöytäliinat kiskottaviksi, jokainen ihminen on potentiaalinen kiipeilypuu, nukkuma-alunen tai ruoka-aitta.

 "En antaudu!" Jaava ja Jura

 Jura tähystää uudessa kiipeilypuussa

 Isoisän kanssa lenkillä

 "Hei, ne kiipeilypuun kokoamisohjeet ovat täällä!"

Annabella hehkuu energiaa

 Neko opettaa, miten hiiriä käsitellään

 Uuden ja kalliin kiipeilypuun mahtavin ominaisuus on laatikko, jossa se saapuu.

Taidonnäyte

Kissmollin kuvitteellinen neuvolakortti

Terhakka, iloinen pentu. Hyvin kasvaa käyrillä. Syö rintamaitoa, myös kiinteitä kokeiltu. Näkö ok, ulkonäkö vielä parempi. Kävelee tuetta. Vaanii, hyökkää ja puree. Verhokiipeily ok. Osa hampaista puhjennut, ja myös kodin huonekaluista. Nukkuu yöt, joskus. Kasvukontrolli ja rokotukset kuukauden päästä.

 Talossa on tilaa 200 neliötä mutta samaan tilaan pitää ahtautua

"Voi ei, onko TUO mun ihminen?"

Kasvamiseen tarvitaan lepoa

"Hitsi kun haluttais käydä kiinni tuohon viuhuvaan häntään, mutta viimeksi tuli turpiin.." Vili, Jaava ja The Vyötärö

 Miten meillä voikin olla näin ihania postikorttikissoja?

 Olenko kasvattanut sittenkin oravan? Itsetunto on Juralla kohdallaan, koska uhmaa jopa aurinkoa.

 Äitiiii, sisko kiusaa! Isabelle ja Nomi

 Annabella poseeraa

"Joskus kasvan niin isoksi että pääsen hyppäämään tuohon kattolamppuun"

"...ja sit siinä leffassa se tyrannosaurus teki näin..."

Tulevan emännän sukka löysi vahvempansa

Martta jaksaa imettää enää vain hetken, ja sekös pentuja turhauttaa. Ne ovat etsiskelleet nisiä paitsi Nella-mummista, myös Laura-Leenasta. Kiltti koira oli tyrmistyneen näköinen ja lähti lipettiin, mutta hetkenkään vertaa se ei näyttänyt olevan vihainen. Pennut kunnioittavat Sofia-vanhusta, eikä Marttakaan tunnu suuttuvan Sofian ojentaessa villejä pikkuisia. Matriarkalla on oikeutensa.

Ruokaa menee. Pennut maistelevat rohkeasti kaikkea. Silakan, voin ja raejuuston seos on lempiruokaa, välillä silakan tilalla on seitä tai keitettyä jauhelihaa hyppysellisen riisin tai kaurapuuron kera. Valmis kissanruoka maittaa, varsinkin märkänä, mutta kuivaruuan kanssa on vielä opettelua. Hetken kermaviilissä turvotettuna se uppoaa paremmin.

Leikkiä

 Martta tarkistaa, onko lelussa huumeita (=kissanminttua)

 Jura ja kala

 Vaanimista

 Geometrian oppitunti

 Isoäiti poistuu paikalta kyllästyttyään pingispallon kolinaan

 Sainpas!

 Nomi pohtii, mihin hyökkäisi seuraavaksi

 kunnes keksii, että nojatuoli on oiva saalis

 Jaava saalistaa

Joko se kuoli?

Maanantaisin on pentujen mielestä sopiva aika herätä klo 3.35. riehumaan kasvattajan sängyssä. Eikö sänky olekin riehumista varten? Mitä muutakaan? Vihainen ei voi olla varsinkaan silloin, kun veikeä pentu leikin lopuksi käpertyy kainaloon torkuille.

Neko ryömi pussilakanan sisään äristyään sitä ennen pentujen touhuille. Martta huomasi tilaisuutensa tulleen ja hyökkäsi lakanan sisällä mönkivän möykyn päälle kostamaan kaikki suhinat, murinat ja läpsäisyt. Neko-raukka vonkui ja yritti puolustautua, mutta Martalla oli ylivoima ja se isänsä löylytyksen jälkeen se poistui paikalta hyvin tyytyväisen näköisenä. Mitäs meni arvostelemaan pentuja.

Pennut seuraavat isojen kissojen puuhia tarkkaavaisina ja ihailevinakin. Hetkisen päästä joku pennuista yrittää tehdä temppuja perässä. Välillä muksahdetaan nolosti lattialle, mutta se ei vauhtia hidasta.

Nomi keksi mukavan tavan viilentyä helteellä: se kömpi kahluualtaassa polskineen seitsemänvuotiaan syliin ja alkoi imeä märkää uimapukua. Nomi  rakastaa creme fraichea ja sylissä köllöttelyä.

Kovin kehrääjä on suloinen Isabelle. Se onnistuu jopa kökkimään hiekkalaatikolla kauniina ja viehkeänä kuin kastepisaroiden välkkeeseen kietoutunut kukkanen. Isabellen jokainen liikahdus on sulokas, ja se on lempeä, pehmoinen ja lämpöinen. Räväkkyyttäkin löytyy, ja silloin Isabellesta näkyy vain lilan- ja cremenkirjava välähdys.

Jura ja Jaava, kaksikko joka muuttaa 12 viikon ikäisenä samaan kotiin, ovat päättävisiä, tarmokkaita ja uteliaita, eikä niiden päätä palella hurjimmissakaan (=tyhmimmissä) seikkailuissa. Ne syövät kaikkea, leikkivät kaikella, nukahtavat kaikkialle, kiipeävät kaikkien syliin halusipa sylin omistaja sitä tai ei, ja säteilevät voimaa ja elämänhalua.

Annabella on rento ja itsevarma, leikkisä ja hoivaava, rohkea mutta harkitsevainen, voimakas, rakastava ja sinnikäs. Annabellasta saattaa tulla Kissmollin kissalan seuraava emo. Ainakin kasvattajan mies ja lapsi ovat ilmoittaneet, että Annabella ei lähde mihinkään.

Jura ja Jaava kiistelevät ruuasta. Huomaa Juran omistava tassuote.

Veljekset Jura ja Nomi

Helleaalto ei pikkuburmia hidasta, vauhtia löytyy loputtomasti. Jaava keksi uuden leikin: kasvattajan silmäripsiin hyökkäämisen. Hengiltä on yritetty ottaa muiden kissojen häntiä, sukkia, ihmisten varpaita ja t-paidoissa olevia kuvioita. Aika monta kertaa on pentuja pitänyt etsiä taskulampun kanssa, mutta nyt on opittu, että ne änkeävät itsensä keittiön kaapiston rungon sisään. Seitsemänvuotias laulaa ja lukee pennuille, joten niiden kulttuurinen koulutus on hyvässä vauhdissa. Arkkitehtuuriin ne tutustuvat koluamalla talon jokaisen sopen ja kuvataiteisiin hyökkäämällä seitsemänvuotiaan värikyniin. Kvanttimekaniikkaa ja kosmologiaa saa opettaa Pikku Punapippurin Äiti.

Nomi uupuneena tappelusta vessapaperirullan kanssa. Nomi voitti.

Kissmollin kissalan päivän kuulumisia: Nomi oppi syömään ja repi pari rullaa vessapaperia, Neko-vaari pyydysti talitintin, pennut löysivät verhoissa  ja kasvattajan vaatekomerossa iltapuvuissa roikkumisen ilot ja Jaava puolustaa ruokakuppia villisti muristen iskemällä tassunsa keskelle ruokasörssöä estääkseen sisarus-polojaan saamasta muruakaan. Martta alkaa tympääntyä imettämiseen ja pentujen pesukin on aika summittaista. Vili on pahalla päällä ja jättää tahallaan haisevat jätöksensä peittämättä protestiksi nuorille huligaaneille, Sofia vie ruuat ihmislasten lautasilta, koirat astuvat Marttaa ja Nella yrittää murtautua ikkunasta ulos. Hyvää siis kuuluu.

Joihinkin paikkoihin jopa kuusiviikkoinen kissanpentu voi olla liian suuri. Kiitos kuvasta, Magdaleena!

Pennut ovat ottaneet nyt koko talon haltuunsa, ja piilopaikkoja, joihin voi kesken leikin nukahtaa niin että kasvattaja perheineen joutuu konttailemaan ja mylläämään nurkat, hyllyt, kaapit, kolot ja onkalot löytääkseen karkulaisen, riittää.

Sunnuntaiaamu käynnistyi mahtavasti klo 4.45. jolloin kasvattajan sängystä tuli pomppulinna ja kasvattajan miehen selästä paikka, jossa saattoi pyydystää selkäkarvoja hyppäämällä niin ylös kuin jaksaa, iskemällä kynnet nahkaan ja liukumalla alas. Miehen selkä muistuttaa nuottipaperia. Sänky oli koko yön ahdas paikka, imien sisäänsä kaksi koiraa, kaksi ihmistä ja yhdeksän kissaa. Vain vanha Sofia katsoi parhaaksi, ihan viisaasti, nukkua muualla. Kasvattaja ei uskaltanut liikahtaa koko yönä peläten rusentavansa hennon kissanpennun ruhonsa alle. Pentuja oli ihan turha viedä sängystä poiskaan, yhtä hyvin voisi heittää ämpärillisen vettä taivaalle ja toivoa veden pysyvän ylhäällä.

Pentujen ruokapaikka vaatii kekseliäisyyttä. Kovin ylös ruokakippoja ei voi vielä laittaa, mutta lattialta ruuan ahmisivat koirat. Mies leikkasi pahvilaatikon kylkeen pienen pennun mentävän aukon ja ruuat laitettiin laatikkoon. Koirien mielestä laatikko on surullisin näky maailmassa: herkku on niin lähellä, mutta niin kaukana.

Pennut ovat tänään tasan kuusiviikkoisia, puolivälissä 12 viikon luovutusikää. Martta alkaa vähentää imetystä, ja se harmittaa etenkin Nomia, joka edelleen karsastaa kiinteää ruokaa. Nomi on nyt kevein pennuista, mutta ei se vauhtia hidasta, päinvastoin: Nomin ilmaloikat ovat huikeita! Pappa-kissojen suhtautuminen pentuihin on noudattanut vastakkaisia linjoja: Vili, joka ensin suhtautui pesässä mönkiviin pentuihin ystävällisesti, sähisee nyt järkyttyneeä: Voi EI, nuohan liikkuvat! Neko, jota aluksi ärsytti, tuntuu nyt innostuneen leikkimään lastenlasten kanssa, ja myhäilee: Mahtavaa, nuohan liikkuvat!

Annabella ilta-auringossa

Jaavan löytää takuuvarmasti ruokakupilta