Kissmollin Chaconne eli Sampo näkee unta

Pienen kissan uni on hyvin syvää. Ne nytkähtelevät ja lutkuttavat nukkuessaan. Millaisia unia kymmenen päivän elämänkokemuksella varustettu kissavauva mahtaakaan nähdä?

Ehkä se uneksii olevansa suuri saalistaja, joka koko 160 gramman painollaan vaanii saalistaan. Se painautuu littanaksi, saa vainun muhkeasta maitolähteestä, ponnistaa mahtavat lihaksensa ja ryömii täysillä kohti määränpäätä. Nyt! Viimeiset millimetrit, ja se voi upottaa hampaansa - ai, eihän sillä olekaan hampaita - nisään, joka joutuu antautumaan ylivoiman edessä. Täydellinen suoritus!

Burrekin on avannut silmänsä. Ja voi, miten suloisesti pennut haukottelevat! Niillä on täydelliset miniatyyriset kitalaet ja ruusunpunaiset kielet. Niiden masut ovat somasti pyöreät, Burrellakin, ja painot nousevat hyvin.

Ikää yhdeksän päivää

 Burre uneksii. Tätä minä kutsun autuaaksi ilmeeksi.

Kissmollin Menuetti, suklaa tai suklaakonna tyttö, kasvaa tasaisesti ja varmasti.  Ja on kaunis! Miten niin olen puolueellinen?

Isabelle katraansa kanssa. Pikku Burre-raukka on kehityksessä jäljessä sisaruksiaan, eivätkä sen silmät ole vielä auenneet, mutta painossa se kirii koko ajan. Ja mikäs kiire niitä silmiä on avata. Silmät kiinni maailman voi kuvitella niin ihmeelliseksi kuin haluaa.

Fannu Fanfaari Fantastinen

Fannu, se kovaäänisin, on avannut silmänsä. Miltähän maailma mahtaa näyttää siltä pennun silmin? Kissavauvojen ilme on on ollut ällistynyt, enkä ole varma, pitävätkö ne näkemästään. Siis minun lepertelevästä naamastani.

Muutkin pennut ovat Burrea luukunottamatta avanneet silmänsä. Olen oikein tyytyväinen painojen kehitykseen. Isossa pentueessa alku on ollut sekä emolle että kasvattajalle työteliästä ja hieman huolekastakin aikaa, mutta nyt alkaa näyttää valoisalta.

Isossa pentueessa on hyviäkin puolia. Lattarintaisuuden todennäköisyys pienenee, koska pennut joutuvat tekemään tassuillaan töitä raivatakseen tietä nisille. Eräässä kahvipöytäkeskustelussa asiaa käsiteltiin. Yksi seurueen jäsen oli hetken pohtivaisen näköinen, ja kysyi sitten varovasti, miten ihmeessä sisarusten määrä vaikuttaa siihen, tuleeko naiselle lattarinnat vai ei. Hän unohti, että tässä taloudessa ainoana puheenaiheena ovat kissanpennut.

Sampo katselee maailmanmenoa

Ai, tältäkö täällä näyttää!

Tässä he ovat!

Arvoisa yleisö: Ensimmäinen yhteispotretti Kissmollin neljännestä pentueesta. Kuvassa ruskea poika Sampo (yritämme päästä eroon Jytky-nimestä), punainen poika Burre, ruskea tyttö, suklaa tai suklaakonna tyttö, punainen poika Fannu (tai Fantsu) ja suklaa tyttö. Tyttöjen nimet ovat vielä päättämättä. Niin, ja se suklaa poika olikin suklaa tyttö.

Iloisia uutisia

Isabelle on kuin egyptiläinen kissajumalatar pesueensa kanssa.  

Isabellen katse on täynnä tulta. "Kuka vei lapseni kuvattavaksi? Nämä ovat MINUN!"

 Päivän paras uutinen: Burre on voimistunut ja saanut mukavasti lisää painoa. Uskallan jo hiukan luottaa sen mahdollisuuksiin kasvaa komeaksi punaiseksi kolliksi.

Tassut täynnä työtä

Olemme, Isabelle ja minä, yrittäneet ahkerasti saada pienen punaisen pojan painoa nousemaan. Tämän pienokaisen, josta on ilmeisesti tulossa Bourree eli Burre, elämänhalu on niin ilmeinen, että haluan yrittää. Kovin hitaasti paino kuitenkin nousee. Burre sai nahan alle nestettä ja antibioottipistoksen auttamaan taistelussa. Se kyllä yrittää raivata tietään nisille, mutta on niin paljon sisaruksiaan kevyempi, ettei tahdo pärjätä tassurysyssä. En uskalla vielä ennustaa sen selviävän.

Muut pennut pärjäävät, ei epäilystäkään. Isabelle on erittäin suojeleva emo. Se hakee pentunsa ihmisen kädestä ja vie pesäänsä aivan kuin sanoakseen, että on ruoka-aika ja täytyy tulla kotiin. Se ei ole vihainen, se hoivaa. Se ei malta edes syödä, joten olen kiltisti tarjoillut sille ruuan suoraan pesään. Lämmitettynä, tietysti, ja mieluusti suoraan kädestä syötettynä. Creme fraiche sormesta nuoltuna on oiva jälkiruoka.

Nimien teema on päätetty. Ne otetaan Barokin ajan tanssisarjoista. Bourree, Sarabande, Gigue, Menuetti, Gavotti, Pavane, Balletto, Allemande, Villanella... En vain vielä tiedä, mikä nimi tulee kullekin. Paitsi isompi punainen poika saa nimekseen Fanfaari. Se ei ole tanssisarjan osa, mutta herralla on niin kova ääni ettei muu nimi tule kysymykseenkään.

Pitäkää peukkuja, että Burre lähtee kasvamaan!

Hei, täällä ollaan, maailma!

Hän on pentueen isoin ja vahvin kaveri. Heti syntyessään se uhkui energiaa ja määrätietoisuutta. Tarkoitus olisi löytää sille oikein kaunis ja sointuva nimi, mutta vaarallisesti sitä on alettu kutsua Jytkyksi. Kyllä, mahdottoman ruma nimi. Mutta näillä lempinimillä on taipumus liimautua puheeseen ja ennen kuin huomaakaan, nimestä on tullut pysyvä.

Pikkuisin punainen poika saa lisämaitoa ja kyllä sen paino hitaasti nouseekin. Tällä hetkellä sitä kutsutaan Kynsilakkatyypiksi, siksi, että laitoimme sen häntään pienen merkin kynsilakalla löytääksemme sen helpommin kissanpentukaaoksen seasta. Ei taida Kynsilakkatyyppikään olla kaunein mahdollinen kissan nimi?

Tänään kuulin ensimmäistä kertaa jotain hurmaavaa: pennut kehräsivät! Sen söpömpää ääntä ei voi olla olemassa, se on lystikästä ratinaa, niin hiljaista, että ensin luulee uneksivansa.

Painon nostoa

Punainen poika saa millin ruiskulla lisämaitoa. Tällä pennulla on elämänhalua. Se on vielä turhan pieni, mutta tänään olemme saaneet painoa lisätyksi neljän gramman verran. Se saa lisämaitoa muutaman tunnin välein, ja todella ahkerasti se imee myös Isabellen makaavasta pöydästä. Ja ääni on melkoinen! Selvästikään muoviruisku ei ole niin nautinnollinen tapa aterioida kuin emon lämmin ja pehmoinen syli.

Punaiset veljekset

Pentupesässä käy vilske ja vikinä. Pennuista kaksi kaipaavat lisäravntoa, mutta ne ovat elämänhaluisia ja tarmokkaita. Nyt taistellaan, että saadaan painot nousuun!

Näyttäsi siltä, että pentueessa on ruskea poika ja tyttö, kaksi punaista poikaa ja yksi suklaa tai suklaakonna tyttö ja yksi suklaa poika. Tai sitten tyttö. Mutta ihan varmasti jompikumpi.

Äiti ja vauva

Tummia sävyjä

Tänään jouduimme kovan paikan eteen: yksi pikkuinen alkoi hiipua hiljalleen. Aamulla se makasi hiljaa pesän nurkassa muun pesueen ahkeroidessa hartaana maitotaivaassa. Se oli veltto ja viileä, kovin, kovin hauras. Asettelin sitä emon parhaalle nisälle, mutta sen pää nuokahti sivuun. Muut pennut raivasivat sen tieltään. Yhä uudestaa nostin sen nisille, emon lämpöön, ja yhä uudestaan se joutui työnnetyksi sivuun. Isabelle ei ollut kiinnostunt pennusta. Se tiesi.

Tein pennulle keinomaitoa, juotin sitä tunnin välein, pissatin sitä, yritin pitää lämpöisenä. Mutta se heikkeni, se ei jaksanut edes niellä. Oli riipaisevaa katsoa sen hentoja pikku tassuja, joita se hädin tuskin jaksoi liikuttaa. Niin pieni, niin avuton.

Lopulta päätös oli helppo. Eläinlääkäri nukutti pikkuruisen pennun ikiuneen. Se oli surullista, mutta onneksi tiesin päätöksen olevan oikea. Tästä pennusta ei ollut elämään. Jos sitä olisi väkisin yritetty pitää hengissä, se olisi vain pitkittänyt kärsimystä.

Tiesin varautua siihen, että isosta pentueesta kaikki eivät välttämättä selviä. Luonto järjestää niin, että emon rajalliset voimavarat käytetään niiden hyväksi, joilla on mahdollisuus selvitä. Mutta en voi olla miettimättä, millaisen kissanelämän pikkuruinen olisi voinut elää. Mikä oli sen lyhyen elämän tarkoitus?

Toivon, pikkuinen, että sait hetken kokea emon turvallisen lämmön, rauhoituit sen kehräykseen, maistoit sen maidon herkullisen maun, haistoit, hetken elit pienen kissan elämää.

Nuku rauhassa, pikkuinen. Olit suloinen.

Näin se meni: synnytyskertomus

Ainakin itse joskus synnyttäneet haluavat kuulla synnytyskertomuksen, eikö? Ja heille, jotka eivät halua, kerron kuitenkin.

Jotkut kissat, kuten Isabellen emo Martta, synnyttävät kirjaimellisesti kesken päiväunien, joillakin synnytys on vaikea ja pitkä, ja Isabellella jotain siltä väliltä. Se aloitti valmistautumisen lähes kaksi päivää ennen. Se oli rauhaton, etsiskeli pesäpaikkaa ja oli kovin hellyydenkipeä. Se liimautui kahdeksi yöksi kainaloon välillä kurnahdelleen ja naukuen, välillä tiheästi ja pinnallisesti hengittäen. Erityisesti se halusi lähelleen sisarensa Annabellan, jota se koetti johdatella kanssaan toiseen huoneeseen valmistautumaan koitokseen.

Päivää ennen synnytystä Isabelle päätti siivota: se pesi itsensä, ihmiset (kissankielimikrohiontakasvohoito, kosmetologilla ilman kissankieltä monta sataa euroa, on elämys), äitinsä, mummonsa ja ukkinsa. Sillä oli esisupistuksia. Se ei halunnut olla hetkeäkään yksin. Kotimme muut kissanaaraat olivat hyvin kiinnostuneita sen hajusta. Eau de Oksitosiini vai kenties Parfyme Special Extra Luxux Delivery?

Kun synnytys todella alkoi, Isabelle päätti valita paikakseen erittäin korkea sängyn. Lapsivettä lutkahti reilusti kasvattajan aviomiehen isoäidin kirjailemalle pellavalakanalle. Tyhmä kasvattaja ei antanut tehdä pesää sänkyyn, vaan yritti nostaa Isabellen vartavasten sisustettuun synnytystaloon, jossa isabelle itse aikoinaan syntyi. Mutta se ei kelvannut. Isabellen valinta B oli hiekkalaatikko. Sikiöpussi näkyi jo, kun Isabelle kyykisteli laatikolla. Tyhmä kasvattaja pysyi itsepintaisesti tyhmänä eikä hyväksynyt sitäkään, joten Isabelle valitsi paikakseen teddykankaisen kissanmökin. Siihen sai kasvattajakin tyytyä.

Ensimmäisen pennun syntymä kesti noin tunnin. Se näytti työläältä ja vaikealta. Kasvattaja huolestui kovin, koska Isabelle synnytti istukan palasia, ei pentua. Onneksi kokenut burmankasvattaja Arkhitekton-kissalasta tuli apuun, ja eläinlääkäriäkin konsultoitiin. Juuri kun lääkäri käski puhelimessa, että tulkaa heti, Isabellen ensimmäisen vauvan pää syntyi. Se näytti kuolleelta, kieli roikkui ulkona suusta. Mutta kun kalvot puhkaistiin, pentu oli kaikkea muuta kuin kuollut. Siitä tytöstä (?) tulee aika päättäväinen tapaus!

Seuraavat pennut syntyivät helposti ja tiuhaan tahtiin. Isabelle synnytti kaikkiaan yhdeksän pentua, joista kaksi syntyi kuolleena. Muut pennut, syntymäpainoiltaan 56-76 grammaa, vaikuttavat äärettömän elinvoimaisilta. Kahden pienimmän kasvua pitää tarkkailla ja antaa hieman lisämaitoa.

Oli jännittävä päivä! Ihana, mutta jännittävä. Kasvattaja miettiikin voipuneena, onko kissankasvatus hänelle sittenkin liian jännittävä harrastus. Ehkä kivien tarkkailu olisi sopivampi?

Pentupesässä on nyt lutkutuksen ääniä, vikinää ja emon rauhallista kehräystä. Pentujen mönkinää katsoessa ei kadu hetkeäkään!

Ikää huikeat kolme tuntia

 Koko elämä seikkailuna edessä!

Pennut maailmassa!

Isabelle synnytti tänään yhdeksän pentua, joista seitsemän oli elossa. Isabelle aloitti synnytyksen yhdeksän aikaan aamulla ja klo 12.15. oli viimeinenkin maailmassa. Elossa olevat pennut ovat tarmokkaita ja eläväisiä, vaikka yksi onkin turhan keveä, 56 grammaa. Painavin poika oli 76 grammaa, ja minusta painot ovat hyviä noin isoksi pesueeksi. Väricoctail on edustava, joskin vielä arvaukseen perustuva: ruskeita, punaisia, suklaita ja ehkä konnakin. Alustavan arvion mukaan poikia on neljä ja tyttöjä kolme. Kuvia seuraa!

H-hetki lähestyy

62 vuorokautta astutuksesta. Pennut ovat jo laskeutuneet alemmas, mutta maitoa ei vielä tule. Välillä emon kyljet aaltoilevat pentujen potkiskellessa. Hassua ajatella, että Isabelle kantaa masussaan vähintään kuutta pientä kissapersoonaa, jotka toivon mukaan tulevat jakamaan ihmistensä kanssa monituisia ilon ja hellyyden hetkiä.

Isabellella riittää pippuria; se pätki kyläilemään rynnännyttä koirakolmikkoa korville hevosenkengäksi singahtaen. Talon omaa koiraa se ei noteeraa ollenkaan, ja koira osaakin viisaasti pysytellä poissa viimeisillään olevien kissaemojen tieltä. Toisten burmien leikkeihin Isabelle osallistuu mahapallo juoksussa heiluen.

Isabelle lekottelee vielä kun voi

Valpas hetki

Masu on ISO, mutta Isabelle hyppii, juoksee, pesee itsensä, hoitaa kyntensä ja burmamaiseen tapaan haluaa osallistua joka ikiseen kodin askareeseen. Tuleva isomummu Nella tekee voltteja ja killuu kiipeilypuussa katonrajassa - temppu, joka aika monelta ihmis-isomummulta jää tekemättä.

Astutuksesta on nyt 60 vuorokautta. Viikon sisällä pesue on erittäin todennäköisesti maailmassa! Kasvattajaa jännittää paljon enemmän kuin emoa.

Testaa sopiiko burmankissa Sinulle

1. Sisustustyylini on

a) Minimalistinen. Mielikuvituksen ja sisäisen dialogin leikille tilaa jättävään valkoisuuteen on huolella valittu värikkäitä design-yksityiskohtia. Sisustuksen ydin on hauras, italialaisen ateljeen lasitaideteos "Kirkastus"sekä  Etelä-Amerikkalaisen paimentolaisheimon yli kolmenkymmenen vuoden ajan käsinpunoma, symbolikieleltään naturalistinen mutta samalla ydinolemista peilaava matto.

b) Luen silloin tällöin sisustuslehtiä ideoita saadakseni. Tavoittelen käytänöllisyyttä ja kodikkuutta. Pyrin karsimaan tavarapaljoutta, mutta jotenkin nurkkiin tuntuu kertyvän toisiinsa sopimattomia esineitä.

c) Keskellä olohuonetta on lasten viime vuonna väsäämä viltti- ja tuolimaja. Kirpparisohvan tyynyjen välistä löytyy muumioitunut voileipä. Isoäidiltä peritty sohvapöytä ja Ikean kirjahylly ovat sulassa sovussa. Komeron ovi menee kiinni vain väkivaltaa käyttäen. En voisi kuvitellakaan ulkopuolisen sisustussuunnittelijan sekaantuvan siihen, miltä kotonani näyttää.

2. Olen

a) paljon poissa kotoa. Teen pitkiä työpäiviä, syön usein ulkona ja matkustan sekä työni puolesta että vapaa-ajalla.

b) sosiaalinen ja seurallinen. Kutsun usein vieraita joille kokkaan ja leivon. Viihdyn aika hyvin kotona ja mökillä, mutta tykkään myös harrastaa.

c) oikea kotikissa. Ihanteellinen päivä koostuu hyvästä kirjasta, höyryävästä kahvista ja syliin käpertyvästä lemmikistä. Viihdyn yksinkin, mutta minulla on muutama hyvä ystävä.

3. Urheilen

a) kunnianhimoisesti. Personal trainerini  herättää minut klo 5.30. ja hydrospinningin ja giryatunnin jälkeen saatan juoksen töihin. Pidän sykemittaria myös yöllä, koska haluan tietää paljonko kulutan kaloreita nukkuessani. Tiedän tarkkaan rasvaprosenttini, joka on ihanteellinen.

b) aika säännöllisesti. Sauvakävelen, käyn uimassa, hiihtelen, mutta en tee mitään verenmaku suussa. Liikkumisessa minulle merkitsee enemmän hyvä olo kuin hurjat tavoitteet.

c) Häh?

4. Suhtaudun epäjärjestykseen

a) neuroottisesti. Kuljen oikomassa tauluja ja liinavaatekaappini on järjestetty materiaali- ja värikoodein. Jos hankin uuden tavaran, heitän aina jonkun vanhemman pois. Sotkuinen koti tai työpöytä kielii sekavasta ajattelusta.

b) vaihdellen. Joskus saan kilarit, jos lattialla ajelehtii likaisia sukkia ja legolaatikko on kipattu keskelle keittiön pöytää, mutta siedän kyllä kohtalaista epäjärjestystä. Liasta en pidä ja haluan, että kotona tuoksuu raikkaalta.

c) No, elämä on aika sotkuista touhua, vai mitä? Universumin mittakaavassa on aivan yhdentekevää, sijaitseeko pölyhiukkanen x ikkunalaudalla vai onko se siirretty rätin avulla jonnekin muualle. En tule katumaan kuolinvuoteellani sitä, etten ole siivonnut tarpeeksi.

Tulokset: saat jokaisesta a-vastauksesta 0 pistettä, b-vastauksesta yhden ja c-vastauksesta kaksi pistettä.

6-8: Burmankissa sopii sinulle täydellisesti. Tulet rakastamaan sen osallistuvuutta, leikkisyyttä ja aktiivisuutta. Et hätkähdä pienistä ja burman tuoma lievä kaottisuus inspiroi sinua.

2-5: Olet järkevä ja maanläheinen. Burma tuo elämääsi rentoutta ja iloa ja osaat suhtautua sen kujeisiin huumorilla.

0-1: Tarvitset burman rentoutuaksesi. Mutta käy ensin läpi pitkä terapia.

Isabellen äitiysloma alkoi

Isabelle on elellyt sijoituskodissaan hellittynä lemmikkinä, ainoana kissana. Se on autuaasti unohtanut maailmassa olevan muitakin kissoja. Isabelle muutti synnyinkotiinsa kasvattajansa luo synnytyksen ja pentujen hoidon ajaksi, ja se oli täysin tyrmistynyt nähtyään vilaukselta äitinsä, isovanhempansa ja siskonsa Annabellan. Omat kissamme olisivat ystävällisen uteliaita, mutta Isabelle vähät välittää ystävällisyydestä. Nella, jonka mieleen ei ole koskaan juolahtanutkaan, että joku voisi uhmata sen Jumalattaren asemaa, ällistyi, kun Isabelle paukautti sitä takapuoleen. Se oli niin hämillään, että unohti suuttua.

Isabelle on  kuitenkin perusluonteeltaan mukava ja rohkea kissa, joten uskon sen sopeutuvan. Jos se ei kuitenkaan halua muiden seuraa, pystymme onneksi järjestämään sille privaattitilat.

Isabellen ma(h)apallo

Yhdeksän päivää laskettuun aikaan ja tuleva emo on jo melkoisen paksu. Pikkuinen Isabelle kantaa kisumasunsa urheasti.

Lassi, Nebula's Capella, on omalla hurmuriudellaan aiheuttanut sen, että Kissmollin kasvattaa nimenomaan burmia. Tapasimme Lassin ystävämme kotona. Kaksivuotias lapsemme käveli sisään, bongasi Lassin, leikki sen kanssa minuutin ja ilmoitti, että haluaa burman. Mielellään nyt heti. Viimeistään illalla. Lassi valloitti punaisena säihkyvällä turkillaan, loputtomalla leikkisyydellään ja uteliaisuudellaan ja voiman ja herkkyyden harmoniallaan myös perheen aikuiset. Lupasimme harkita asiaa. (Mikä tarkoittaa, että myös aikuiset halusivat burman nyt heti, mutta yrittivät esittää järkevää ja harkitsevaa.)

Aikanaan perheessä vapautui kissanpaikka.  Sebastian, Kissmollin ensimmäisestä (ja viimeisestä, niin luulimme silloin) pentueesta kotiin jäänyt muhkea persialaisherra, kuoli viidentoista vuoden ikäisenä. Ikävä oli suuri. Nyt jo kolmivuotiaaksi kasvanut lapsi muisti burmanhimonsa, ja sattui niin, että Lassi oli tulossa isäksi Arkhitekton-kissalan Ainon pennuille. Varasimme pennun. Aino synnytti ainokaisensa, suklaan Nekon. Kävimme tiuhaan (kiitos Arkhitektonille loputtomasta vieraanvaraisuudesta!) Nekoa katsomassa. Mikä sydämenmurskaaja Neko olikaan! Ja sitten kävi perinteisesti: toinen Arkhitekton emo Malla oli saanut pennut samaan aikaan Ainon kanssa ja tietysti pieni suklaakonna sulotar Nella käveli miehen sydämeen. Kaksihan menee siinä samalla... eikös kaksi ole helpompikin kuin yksi? Ja niin kotiimme muuttivat Neko ja Nella.

Kasvattajanimi oli hankittu 17 vuotta aiemmin, ja koska Neko ja Nella sopivat sukutaulujen puolesta nuoreksi pariksi, ajattelimme, että  miksipäs ei... Ja sitten syntyi Martta... ja sitten Martan vauvat. Loput voitte lukea blogista!

Tuleva isäpappa Shu-Shun Charmikas Da Capo, ruskea burma

Capossa näkyy selvästi yksi burmankissan upeimmista ominaisuuksista; silkinsileä ja kiiltävä, siis todella kiiltävä, turkki. Kullanhohteiset silmät erottuvat selvästi. Jos olisin burmaneito, polveni notkahtaisivta tämän herran edessä! Ja vaikken olekaan, ne notkahtavat silti.

Capo on luonteeltaan leikkisä ja rento kaveri, ja antaa perheen lasten vetkutella itseään kärsivällisesti. Sen lempipuuhaa on lintubongaus (todennäköisesti 101 punatulkkureseptiä mielessään).

Burma on lapsiperheen unelma; osallistuva, leikkiväinen, peloton ja utelias. Burma tietää arvonsa, mutta lasten kanssa se on joustava. Se tuntuu nauttivan kanniskelusta, ei pistä pahakseen nukenmyssyä päässään, leikkii hippaa ja piilosta, juoksee paikalle lohduttamaan lapsen itkiessä. Meidän burmamme leikkivät lasten kanssa aina kynnet sisäänvedettyinä.