Lienee poikkeuksellista, jos kissapentueen kasvamisessa ei tapahdu mitään poikkeuksellista, ja tässä suhteessa olemme normaaleja, koska emme ole normaaleja (kuten juuri huomasitte äskeisestä lauseestani).
Annabella oli synnyttänyt täsmälleen laskettuna päivänä normaalikokoisen pentueen, normaalissa ajassa, ja se käyttäytyi täysin keskivertokissanaaraan tavoin. Pennut olivat virkeitä vaikkakin hieman pieniä. Kolmantena päivänä Annabella alkoi vuotaa kirkasta verta, ja kiikutimme sen ja pennut eläinlääkäriin. Röntgenissä ei näkynyt mitään, onneksi, mutta kohtuun oli jäänyt jälkeisiä tai paloja kuolleesta pennusta. Annabella sai oksitosiini- ja antibioottipistokset. Vastaanotolla se käyttäytyi itsevarmasti ja rauhallisesti, mutta kun pääsimme kotiin, se alkoi maukua ja kulkea edestakaisin hermostuneena ja selvästi hätäisenä. On aivan luonnollista, että se koki pentujen turvallisuuden uhatuksi. Pentujen muuttaminen alkoi. Eikä Annabella suinkaan kantanut pentuja sievästi niskasta, vaan näytti kuin se olisi upottanut hampaansa suoraan mahan läpi, tai otti pennun pään suuhunsa. Minä kuljin perässä ja yritin ohjata muuttoa johonkin edes etäisesti järkevää paikkaa muistuttavaan koloon. Viimein sain sen asettumaan sängylle pahvilaatikkoon, vaikka sieltäkin se on yrittänyt muuttaa muutamaan otteeseen.
Rauhattomuutensa takia se ei malttanut imettää, eivätkä pennut saaneet painoa. Viimein, yöllä kello kaksi, se huokaisi syvään ja asettui pentujen viereen. Koko yön ne olivat syöneet hartaasti, koska painot olivat nousseet aamuun mennessä.
Yksi pentu päätti avata silmänsä kypsässä kahden vuorokauden iässä, mutta koska ensimmäinen, mitä se maailmasta näki, oli minun naamani, se painoi silmänsä takaisin kiinni.
Näillä kuvilla ei voiteta valokuvauskilpailua, mutta pääsemme sentään kurkistamaan kissavauvojen arkeen. Älkää peljätkö, kunnon valokuvaaja tulee paikalle huomenna!
 |
| Pikkuinen jalkapohja, eikö olekin liikuttava! Alustavan värianalyysin mukaan pentueessa olisi kolme punaista poikaa ja kaksi suklaakilpikonnatyttöä. Tämä arvaus muuttunee vielä. |
 |
| Momo rakastaa pentuja, ja Annabella suhtautuu koiriin täysin luottavaisesti. Mutta nyt opimme, että jo puolen vuorokauden ikäinen pentu osaa sähistä (todella pelottavasti) koiran hajulle. |
 |
| Neljäntenä päivänä Annabella vaikuttaa taas rauhalliselta emolta, ja pentujen imeminen näyttää organisoidummalta kuin aiemmin. |
 |
| Pieni punapää ei-niin-imartelevassa poseerauksessa. |
 |
| Hän on kaunis! Pikkuinen suklaa, tai suklaakonna, joka aluksi oli muita hitaampi ja väsyneempi. Mutta eipä ole enää! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti